Oma matkapuhelinharrastukseni alkoi ruotsalaisen Ericssonin merkeissä, kun sain yläasteikäisenä ensimmäisen oman kännykän, joka oli Ericsson T10. Toki olin matkapuhelimista kiinnostunut jo ennen sitäkin ja aina mahdollisuuden tullen räpläilin tuttavien ja perheen omia puhelimia.

Perheemme ensimmäinen luuri oli merkiltään Philips. Ikävä kyllä en muista enää tarkkaa mallimerkintää, mutta melkoisen iso möhkäle oli kyseessä. Akku toimi takakantena ja taisipa mukana olla vedettävä antenni. Puhelin oli muistaakseni hyvin samankaltainen, ellei jopa sama, kuin alla nähtävä Philips Fizz.

Ensimmäinen oma kännykkäni oli Ericssonin klassisella läppämekanismilla varustettu T10. Se oli aikanaan varsin mukava paketti, vaikka siitä uupui monia tuon ajan nokialaisista löytyneitä ominaisuuksia, kuten vaihdettavat kuoret, pelit ja ladattavat soittoäänet. Ericsson T10 oli kuitenkin kooltaan pieni ja värinähälytin oli ainakin ominaisuus, jota ei jokaisesta tuon ajan luurista löytynyt.

Puhelimen heikkouksiin muistelisin kuuluneen vaatimattomat toiminta-ajat. Ne selittynevät juurikin kilpailijoita pienemmällä ja kevyemmällä rakenteella. Näyttö oli myös kohtalaisen pieni, mutta se ei juurikaan haitannut T10:n käyttöä.

T10:n jälkeen en palannut Ericssonin pariin ennen kuin Sonyn yhteistyön myötä, vaikka useat uudemmat mallit kyllä kiinnostivat kovasti. Olenkin haaveillut hankkivani itselleni joskus T28:n/T39:n tai T66:n. Mukavan persoonallisia luureja…

Kuvat: myGadgetBlog & mobil.cz